Huoh, huomenna olis koulua. Mulla alkas koulu klo 9:00, mut klo: 8:00 on joku fucking keskustelu äitin, lv:n ja kuraattorin kanssa, ilmeisesti mun poissaolojen takia. Mua on ahistanu iha helvetisti nyt monta vuotta, mut viimesen vuoden aikana tää paheni. Mun isä kuoli 10/2011, joka vaikutti muhu ilmeisesti. En osannu puhua siitä heti isän kuoleman jälkeen, joka kostautu ilmeisesti nyt. Helmikuussa olin valmis jättämään tän maailman, valmis sanomaan hyvästit kaikelle. Mut en vaa pystyny, oon liian heikko siihen.

Toisaalta oon ilonen etten tehny sitä, mut toisaalta olisin voinu tehä sen. Oon vaa liian heikko tähän maailmaan, mut liian heikko sanomaan hyvästit kaikelle. Moni sanoo että mulla on paljon kaikkee, vaikka koen ettei mulla  oo mitään.

Mua koulukiusattiin koko ala-aste, joka vaikuttaa ihan älyttömästi muhun. Niinku varmasti kaikkiin joita on kiusattu, enemmän tai vähemmän. Vaikkei mua oo 7.luokan jälkeen enää kiusattu, on kaikki ne muistot tullu mieleen uudestaan ja uudestaan. Se tunne kun istuu käytävällä, ja ohi kävelee ihminen jolle et oo koskaan edes mitään sanonut huutaa "terve lihava ihminen!", kahtoo piinaavasti ja nauraa. Ympärillä pari säälittävää kaveria joilla itellä ei ollu pokkaa tätä sanoa. Teki mieli vajota maan alle. Ahisti, pelotti, hävetti. Sain kokea tuota joka päivä. Kaheksan vuotta. Aina olin lihava, ihrakasa, rumempi kun lehmän perse,.. milloin mitäkin. en koskaan sanonu tästä opettajille taino ehkä muutaman kerran  vaikka tiesin että piti. Harvoilla kerroilla kun opettajat puuttu asiaan, ne vaan sano että ei kannata välittää. ei vika oo mussa, vaan kiusaajissa. Ai niinkö? Tuntui ettei ne välitä. Samat sanat tuli kotoa kun kerroin.

 

7.luokalla ahdistuin toden teolla. en vaan jaksanu enää. kaikki meni päin helvettiä. näin äitiä vaan illalla nopeasti, sillä oli töitä paljon, ja se joutu kulkemaan 50-60km linja-autolla töihin, koska meillä ei ollut varaa pitää autoa.  isäpuoli ei käyny töissä, se otti lopputilin. että sais pilata vihdoinkin muittenkin elämän. sen juominen lähti käsistä. se joi ja joi. joskus meillä ei ollu kolmeen viikkoon jääkaapissa kun valo. syötiin näkkileipää viikkotolkulla. ne samat valmispussi keitot. inhosin niitä. kuukauden tiskit homehtu tiskialtaassa, koska kukaan ei niitä tiskannu. ei mullakaan ollu voimia. mun voimat meni siihen että jaksoin koulussa kuunnella kiusaajien huutelua. kotiin ku pääsin, kaivoin laatikosta partahöylän terän ja viilsin. katsoin kun vuosin verta, se ei tuntunu missään. tein toisen viillon. hetken päästä havahduin siihen että mun housut oli veressä. mun käsi oli viiltoja täynnä. äkkiä menin vessaan huuhtelemaan käden, laskin hihan ja vaihdoin housut. menin omaan huoneeseen kuuntelemaan korvakuulokkeilla musiikkia mp3-soittimestani. makasin sängylläni, ja katoin kattoon. tuijotin siihen , mutten koskaan muista ajatelleeni mitään. halusin vain pois. mietin että miten pääsisin pois. olin yksin. halusin pois tästä kaikesta.

Kävin ensimmäisen kerran juttelemassa mun pahasta olosta kaksi viikkoa sitte. Nyt tuntuu että ei olis pitäny, tekis mieli vaan vajota syvemmälle masennukseen ja lopulta kuolla. Keskiviikkona käyn taas lääkärissä, ja kahden viikon päästä meen juttelee jonnekki terapeutille (?). Sit olis sydänlääkärilläkin käynti, mut siellä tulee menee hienosti, koska en oo tuntenu rytmihäiriöitä pitkiin aikoihin ja tuntuu et pumppu on ainoo joka on mussa kunnossa! toivon et pääsisin nyt juttelee nopeesti pidempiaikasesti, vaikkakin puhelimen toisessapäässä ollut mukava nainen sanoi, että en tule pääsemään ennen kesää, niin kauan kestää. Lääkäri sanoin kun kävin siellä juttelemassa että voin ootella apua, koska oon kärsiny nii pitkään, ettei akuuttia tarvetta ole. teki mieli kiljua kurkku suorana et haluan tappaa ihteni tähän paikkaan, mutta ajattelin että nooh, ehkä mä pärjään. ja voin sanoo et tää kaks viikkoo on ollu yhtä tuskaa.

noh, mutta unipas se vois alkaa jo tulla. kello jo ihan liikaa. viime yönäkin valvoin varmaan viiteen, en saanu vaan unta. heräilin tunnin välein, kunnes nousin 11 jälkee. huomenna pitkä päivä, joten YRITÄN lukea bilsan kokeisiin lisää, ja ruveta nukkumaan. jos sitä pari tuntia sais unta.